Oletetaan, että äiti teki sen. Masentuneena ja harhaisena ihminen kykenee juuri tähän pahimpaan; surmaamaan omat lapsensa. Uskon, että moni hakee apua, mutta ei saa sitä. Vanhempana häpeää myös pyytää apua, sillä "itsehän on lapset hommannut", eikä nyky-yhteiskunnassa pidetä huolta enää toisista, vaan tärkeintä on se miten itse voi.
Meidän perheessä koettiin todella raskaita aikoja, kun molemmilla kaksosista oli koliikki. Saimme unta 4-3h yössä ja senkin pätkissä. Minun piti imettää kahta. Päivällä ei nukuttu, kun esikoinen nukkui tyttöjen kanssa eri aikaa.
Riideltiin Jossen kanssa ensimmäisiä kertoja kunnolla, oltiin väsyneitä, sekaisin unenpuutteesta ja ihan loppu. Pyydettiin apua ja sen olisi saanut 165-500e yöksi. Emme suostuneet maksamaan: Mielestämme kunnan tehtävä on pitää huolta perheistä, joilla on todellisia vaikeuksia. Kuuluu terveydenhuoltoon.
Apua olisi saanut KAHDEN KUUKAUDEN KULUTTUA! Meidän olisi pitänyt päästä nukkumaan HE-TI.
Jaksoin päivästä toiseen juuri laskemalla päiviä. "jos koliikki loppuu kolmen kuukauden iässä, enää neljä viikkoa, enää kolme viikkoa...enää viikko...jaksa jaksa.."
Muutaman kerran saimme apua ystäväpariskunnalta ja Jossen äidiltä, jolloin menimme hotelliin yöksi.
Koliikki loppuin maaliskuun puolessa välissä, eli sitä kesti yhteensä kaksi kuukautta. Univaikeudet eivät loppuneet siihen, vaan valvoimme öitä vielä toukokuun alkuun saakka. Sitten aloitimme unikoulun ja unet paranivat samantien.
Keväällä meillä alkoi käymään kerran viikossa Lunan syömishäiriön vuoksi psykiatrinen sairaanhoitaja. Hän ei Lunaa voinut auttaa käynneillään, Lunan suu pysyi kiinni, mutta minä sain purkaa hänelle mielipahaani. Sanoinkin hänelle useampaan otteeseen, että "onneksi nämä lapset syntyivät meille, joku heikompi olisi saattanut tehdä hirveitä" Ja noin oikeasti tuntui.
Ymmärrän että tietyille aloille, kuten taiteilijoille apurahat ovat todella tärkeitä, mutta ei ole mitään tärkeämpää kuin ihmishenget, isommat ja ne pienemmät. Kun kunnilla on käyttää rahoja, pyytäisin että ne suunnattaisiin oikein. Oikeasti tärkeisiin asioihin, hyvinvointiin ja etenkin perheisiin, joilla nykypäivänä ei ole rahaa saati apuja -mummot ja papatkin kun ovat vielä yleensä itse työelämässä.
Olen suunnitellut perustavani ringin koliikkiperheille. Kun saan omat lapseni hieman isommiksi, voin aivan hyvin antaa jollekin koliikkilapsen vanhemmille vapaan yön, että saavat nukkua ja ladata akkuja. Toivon, että vapaaehtoisia valvojia ilmoittautuu sitten mahdollisimman paljon. Yksi tai kaksi yötä unta voi kuulostaa vähältä, mutta se voi olla ratkaisevaa sen kannalta väsähtääkö mamma lopullisesti sohvan pohjalle, eikä nousekaan enää ylös. Lapset saavat kasvaa kotona, kun pidetään huolta myös muista vanhemmista, kuin myös meistä itsestämme.
Pyytäkää apua ja vaatikaa sitä. Olkaa rehellisiä kuinka lopussa olette, jos tuntuu ettette enää jaksa.
Jos apuja ei saa, niin sitten ajatukset kohti parempaa huomista ja vaikka hampaat irvessä -näillä meillä mentiin.
Elämä voittaa.
Vauvoille ohje: nukkukaa ja antakaa vanhempien nukkua <3
14 kommenttia:
Mä kanssa luin tuon uutisen ja se sai mutkin tosi surulliseksi. Itseasiassa toi tapahtumapaikka on meidän kotikaupunkikin, jotenki sitä miettii että tiedänkö mä ton perheen vai en. Ollaanko nähty lapsia puistoissa. Kamalia juttuja, oli taustalla sitten mitä tahasan :(
Tosi hyvä idea muuten toi koliikkirinki!
Surullinen ja järkyttävä uutinen tosiaan. :(
Tuo koliikkirinki on ihana idea.
Tuo uutinen oli ihan kauhea! En kestä yhtään noita lapsikuolema-juttuja, niitä tuntuu tulevan joka tuutista. Itselläkin tyttö nukkui huonosti alussa, mutta siihen vain tuntui jotenkin sopeutuvan. Olisin erittäin valmis ottamaan itkuisen lapsen luokseni hoitoon jos joku vanhempi kaipaisi unta jonakin yönä :] Harmi että täälläpäin ei tuollaista rinkisysteemiä ole lainkaan, itse en apua tarvitse, mutta ilomielin tarjoan :)
Tosi hyvä kirjoitus! Meidän pojalla ei ollut koliikkia ja nukkunut aina hyvin, ja silti välillä tulee voimataon ja väsynyt olo. Voin vaan kuvitella mitäö se on kolmen pienen kanssa ja vieläpä, kun on koliikki..
Todella todella surullinen uutinen.. :( Olen miettinyt samaa ideaa, voisin hyvinkin tarjota silloin tällöin jollekin perheelle hyvät unet huolehtimalla vauvasta. Olen ehdottomasti mukana ringissä!
Ajattelin laittaa aluksi Stadin Aikapankkiin tarjouksen tällaisesta avusta. Kiitos loistavasta ideasta ja olet mahtava vahva nainen kun olet jaksanut huolehtia niin hyvin lapsistasi kaikista vaikeuksista huolimatta :)
Heini: Niin kyllä tälläsia tapahtumia ei toivoisi koskaan tapahtuvan. Taustalla voi todella olla vaikka mitä, otin vain unenpuutteen yhtenä esimerkkinä siitä mikä voi ajaa ihmisen tekemään tällaista.
Jos äidillä on ollut mielenterveysongelmia pidempään, niin niille ei välttämättä voi mitään -ainoa keino suojella lapsia, on etsiä heille uusi koti. Neuvoloissa ja sairaaloissa kyllä kysytään herkästi, ainakin meidän kohdalla, että miten jaksat. Kongreettista apua ei heiltäkään kuitenkaan saa.
Aatsipoppaa: Hyvä että tykkäsit ideasta. Otan siis yhteyttä kun vapaaehtoisia kerätään ;)
Kati: Rinkiä tuskin suomessa on koliikkiperheitä auttamaan, mutta voithan itse itsenäisenä auttajana ilmoittautua netissä tai vaikkapa blogissa :)
Sini: Kiitos. Niin, sitä on monenmoista puuhaa äideillä ja jokapaikkaan pitäisi keretä, pikkumasut pitäis saada ruokaa, koti hoitaa. Levätä saa useissa perheissä 21-06 jos lapset nukkuvat. Jos lapset eivät nuku, koska äiti lepää?
Pihi nainen: Laita ihmeessä ilmoitus! Hienoa jos jotku aloittavat itsenäisesti heti nyt! On monia perheitä, jotka kaipaa apua ja jotka ovat tälläkin hetkellä ihan uuvuksissa väsymyksestä eivätkä saa apua. Tule heti kertomaan jos pääset valvomaan! :)
Eka kertaa blogisi löysin ja piti selailla blogia taakse päin aina vauvojen syntymään asti!! Paljon olette kyllä kokeneet pienten kaksosten kanssa, hirveästi voimia ja jaksamisia teille ja toivottavasti pienen silmäongelmat helpottaa pian!! Meillä on itsellä Lumia-neiti 3kk ja voin ain kuvitella miltä on tuntunut kun olette joutuneet jatkuvasti olemaan sairaalassa pienen/pienten kanssa :( Ihana blogi sinulla ja niin suloiset kolme neitiä <3 Tästä eteen päin seuraan varmasti blogiasi!! Kaikkea hyvää teille :)
ps. Niin surullinen tuo aihe mistä kirjoitit, ihan kamalaa että tuollaista tapahtuu :(
Näitä surullisia lapsikuolemia alkaa kokoajan tulla enemmän ja enemmän. Olet ihan oikeassa siinä että pitää itse pyytää ja vaatia apua ettei tapahdu sitä kaikkein kauheinta. Koliikkirinki on kyllä tosi hyvä idea! Olemme mieheni kanssa välillä olleet siskon lapsia katsomassa että he ovan saaneet mennä lepäämään hotelliin. Heillä on 6 alle 6vuotiasta lasta ja yhdet kaksoset siinä välissä. Jokaiella on ollut koliikkia ja jos jonkinlaista sairautta. Toiseksi nuorimmainen oli kuolla rs-viirukseen alle puolen vuoden iässä. Kun läheltä on saanut seurata sellaista kamppailua jaksamisen kanssa voi kyllä ihan ilolla antaa muutaman yön omistaan. Omilla lapillani ei ole ollut koliikkia ja siitä olenkin tosi kiitollinen. Mutta voimavarat on tääläkin koetuksella kun mies tekee reissuhommia ja on nyt joulukuussakin yhden päivän ennen aattoa ja sen jälkeen uuteen vuoteen asti kotona. Stressaa kyllä se miten jaksan kahden lapsen kanssa joulujutut tehdä. Pitää ottaa vähän rennommin tämä joulu että jaksaa nauttiakkin sitten :)Ihanaa joulun alusaikaa inulle ja perheelle!
Hei! Olen lukenut blogiasi jo jonkin aikaa, mutta nyt vasta kommentoin ensimmäistä kertaa :) Meillä on melkin samanikäiset kaksostytöt kuin teillä ja asumme myös ulkomailla. Meidän tytöillä ei ollut varsinaista koliikkia, joskin melko paljon vatsavaivoja, joten ensimmäiset kuukaudet menivät todellakin sumussa ja univajeesta kärsiessä. Tuo koliikkirinki on aivan mahtava idea! Olisi mukava joskus vaihtaa kanssasi kokemuksia kaksosarjesta, minulle voit lähettää privameiliä :) Ihanaa talvea teille sinne Espanjaan ja mukavaa joulun odotusta!
Tuo uutinen kosketti ja järkytti. Voi sitä äiti raukkaa, kun jossain vaiheessa tajuaa mitä on tehnyt eikä sitä saakaan enää tekemättömäksi :(
Luin äsken tämän postauksen miehelleni ja hänkin kehui kirjoitustasi. Olet aivan oikeassa, että apua pitäisi olla saatavilla ILMAISEKSI ja VÄLITTÖMÄSTI, jos joku sitä tarvitsee. Ei se hirveästi auta, jos apua on saatavilla usean kuukauden päästä eikä kaikilla ole varaa maksaa satoja euroja avusta.
Koliikkirinki on loistava idea. Minäkin olisin valmis liittymään sellaiseen, kunhan omat lapset ovat isompia. Meidän nuorempi, kun on vielä masussa :) Toivottavasti säästyttäisiin koliikilta.
Mä olen ollut järkyttynyt kaikista noista lasten kuolemista, joita on viime aikoina ollut mun mielestä ihan liikaakin. Tosin jokainen on liikaa.
Löysin blogisi jokin aika sitten ja olen kahlaillut kirjoituksia läpi. Kiva, että teillekin on hyviäkin uutisia.
Eikä sen väsymyksen aiheuttamiseen oikeasti tarvita edes koliikkia. Meillä valvomiset alkoivat neidin ollessa vähän alle puoli vuotta ja alkoivat helpottaa vasta ihan viime aikoina ja ikää on reilut kolme vuotta. Mä olen myös mukana, jos jonkinlaista rinkiä alat jossain vaiheessa keräillä.
Tsemppiä!
Voi kuinka upea ajatus onkaan tuo koliikkirinki. Vaikka minulla ei vielä ole omia lapsia, niin olen silti myös huolissani äitien jaksamisesta ja haluaisin niin kovasti tarjota apua. Valitettavasti vaan oma mielenterveys ei kestä juuri tällä hetkellä sitä avun antamista, mutta toivon niin kovasti, että kun tästä "toivun", niin voisin jotain äitejä auttaa! Vaikka käymällä siivoamassa ja hoitaa lasta äidin edes päiväunien ajan. Tai ihan mitä vaan. :)
Sun kirjoitus oli äärettömän hyvä.
Itselläni ei ole lapsia, mutta tiedän kuinka yksikin kokonainen yö voi tehdä ihmeitä.
Nimittäin olen ollut tämä tuki ja turva siskolleni, jonka lapsella sattui olemaan koliikki ja siitä seurasi monen vuoden allergia/sairastelu rumba päätyen siihen, että tyttö sairastui 4-vuotiaana diabetekseen. Heillä mies tekee edelleen reissuhommia 400km päässä kotoa. Tyttö oli erittäin itkuinen, nukkui 15min kerrallaan ja taas havahtui itkemään ja tämä ei mennyt 3kk ikäisenä ohi.
Nyt neiti on 8v tokaluokkalainen ja kyllä sisko on monet kerrat kiittänyt avusta. Neiti on myös tullut huomaamatta äärettömän tärkeäksi ja läheiseksi kaikkien näiden vuosien jälkeen.
Voi kun täälläkin sais pystyyn tuollaisen ringin. Apua tarvitsevia on ihan taatusti.
Lähetä kommentti