tiistai, marraskuu 22, 2011

Auttakaa te mainiot mammat!


Hei kaikille! Täällä riittää edelleen hulinaa ja vilinää :) 

Lila ja Luna seisovat tukea vasten ja Lila seisoo useita sekunteja ilman tukea, mutta ensiaskelia ei vielä ole uskaltanut ottaa. Hauska myös, että meidän pikku Lila on alkanut jo sanomaan sanoja, kuten "pappa", "kaisu", "kakka" ja "nappi".
 "Kakka" on ehdoton lemppari.

Luna voi hyvin ja tulee kehityksessä hieman Lilan perässä.  Lunan kanssa on nykyään niin helppoa, kun silmä toimii ja ruoka maistuu. Paljon ollaan sisällä, sillä silmä ei kestä kirkasta valoa ollenkaan, mutta nyt opetellaan aurinkolaseihin, joten kohta varmaan päästään enemmän ulos.

Lumi taas sitten..huh huh, mikä pieni pippuri se tyttö on! Ihan hirveä uhma taas ollut päällä muutaman päivän. Jatkuvasti pitää tehdä tuhmia ja kerjätä huomiota. Lumi puree, läpsii, potkii, tönii tyttöjä kumoon ja heittelee tavaroita mielenosoituksena. Tässä on kyllä kaikkien hermot koetuksella ja ikävintähän se on kaksosille, jotka saavat kärsiä eniten. Lumille kyllä pidetään kuria, mutta tuntuu, ettei mikään auta! Ei auta, vaikka hänet laitetaan miettimään huoneeseen yksin kolttosiaan, sillä sinne hän kävelee mielellään itse hymysuin, kun on niitä tehnyt. Anteeksikin pyytää yleensä ihan hyvin. Katumusta ei vaan näy. Ihan mahdoton tyttö! Kiristys ja lahjonta ollaan myös kokeiltu..

Miten teillä muilla on pärjätty uhmaikäisen kanssa? Mitkä keinot ovat tepsineet?
 

4 kommenttia:

Neea kirjoitti...

Korjausta. siis VANHEMMAN ollessa 2-2,5v :) nuorempi silloin alle 1-1,5v.

Hali kirjoitti...

Neea: Sulla varmaan katosi ensimmäinen viesti? Voitko laittaa uudelleen? :)

Johanna kirjoitti...

Ihania teijän tytöt :) Mulla on samanikäiset kaksospojat :) täyttää 18. joulukuuta 1v :) Ja oon niin onnellinen teidän Lunan puolesta, että silmä on parempi <3 kaikkea hyvää!

Tany kirjoitti...

Kuulostaa niin tutulta.. Meillä Tobias huutaa, kiljuu, heittelee leluja, lyö pikkuveljeä mielenosoitukseksi, ärsyyntyy jopa jos pikkuveli katselee leikkejä, päästelee ääniä jne.. Meillä ei ole tepsinyt edes se, että saa paljon kahdenkeskistä aikaa vanhemien kanssa tai pääsee mukaan pikkuveljen hoitoon..:/ Toki päivät vaihtelee, välillä puuhastelee velipojan kanssa, mutta kokoajan saa kyllä vahtia.
Jos vähänkin venähtää ruokailuväli niin kyllä pimahtaa, saati illalla kun ei nuku päikkäreitä enää.
Taitaa olla jotakuin yhtäpaljon pippuria teillä kuin meilläkin ;) Muutosta on kyllä tapahtunut positiivisempaan jo paljon puolen vuoden sisällä, mutta on se silti raskasta. Eikös uhman pitäs olla jo ohi 4 vuotiaana? i hope so!! Niin ja meilläkin pistetään jäähylle omaan huoneeseen. Välillä menee suunnilleen ilosta kiljuen ja välillä surusta huutaen. Palkaksi saattaa vielä pissata tai kakata housuun ;) Ei tästä kyllä apua ollu, mutta jos lohduttaa edes yhtään..aika auttaa (ah tämä ihana lausahdus jota siekin varmasti koliikki aikanakin olet saanut kuulla)